sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Oikeaa ruokailua

Juuri kun ehdin kirjoittamaan, etteivät pennut syö kuin avustettuna, niin nepäs päättivät näyttää meille, että kyllä me osataan syödä. Tämä kuva on otettu siis lauantaiaamuna. Huomatkaa sirot jalkojen ojennukset :).


perjantai 18. joulukuuta 2009

Syöntiharjoituksia














Pennut ovat harjoitelleet sunnuntaista asti kiinteän ruuan syöntiä. Kaikki tarvitsevat vielä hieman avustusta, jotta jokaisella ruokailukerralla muistuu mieleen, että mitä tässä nyt sitten pitikään tehdä ;).
Ensin Sari laittaa vähän jauhelihaa pennun suuhun (tarjottuaan sitä ensin kädestä), pentu maiskuttelee ja toteaa "Ahaa, tämä on siis sitä samaa, kun viime kerralla!". Sitten jatketaan pieni hetki kädestä syöden ja loppu ruoka osataan syödä sitten "ruokaliinan" päältä. Lautaselta kelpaa vasta satunaisesti.
Ihan samalta touhu näytti myös edellisen pentueen kohdalla ja sekin päivä tulee vielä, että lautasen vienti ruokapaikalle aiheuttaa pienten tassujen ravin paikalle. Sitä hetkeä odotellessa jatketaan tällä systeemillä.


Posted by Picasa

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Pennut saivat nimet

Näyttää olevan niin, kun paikkoja on monta, ei muista joka paikkaan päivitellä kuvia. Olen luonut pennuille oman valokuva-albumin, jonne pääsee linkkiä seuraamalla kotisivujemme (http://www.finsunnypace.fi/) Pennut -sivun kautta. Kaikki ottamani (julkaisukelpoiset) kuvat päivitän ko. albumiin.

Pennut saivat eilen nimet, sekä viralliset että lempinimet. Virallisia ei julkaista vielä, mutta lempinimet ovat kuvan penturiviin Meo, Tintti, Max, Tao, Tinka ja Tikru (tai sitten 2 viimeistä toisinpäin, katsotaan nyt, kumpi punaisista tytöistä jää kotiin...).


keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Pentujen sukupuolet tarkentuivat

Piti pyytää kokeneempi kasvattaja apuun ja tarkistamaan kahden pennun sukupuoli. Tytöiksihän ne osoittautuivat. Tämän päivän :) tilanne on siis se, että meillä kasvaa:

- 2 riistanväristä poikaa
- riistanvärinen tyttö
- punainen poika
- 2 punaista tyttöä

Täytyy laittaa kuvia sitten myöhemmin.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Pipsan pennut syntyivät

Pipsa on tarkka emäntä, laskettuna päivänä n. 4:30 se herätti tänä aamuna ja ensimmäinen pentu syntyi klo 4:42. 3 punaista ja 3 riistaa. 4 näkyi ultrassa, mutta täytyyhän siellä pari olla aina piilossa :).

Tässä kuvassa pennut ovat n. 1-5 tunnin ikäisiä:


perjantai 13. marraskuuta 2009

Pipsan odotus jatkuu ja kiirettä piisaa

Nyt alkaa pari viimeistä vuorokautta olla enää odottamista, kun Pipsan synnyttämisen aika lähestyy. Maanantaina 16.11. on laskettu aika, mutta muutaman päivän se voi siitä poiketa. Pipsa on kahden aikaisemman pentueen kohdalla ollut kovin säännöllinen. Ekan synnytys alkoin n. 2 aikaa yöllä ja toisen 7 aikaan aamulla ja molemmat laskettuna päivänä.

Tässä on viimeisin kuva Pipsan masusta:
















Rakensimme Pipsalle pentupesän. Pesä on tehty vanerista ja kakkoskakkosesta. Tässä Bella tutkii, onkos tuosta materiaalista mihinkään:


Kyllä siitä tuli... laatikko :)

Laatikko sai tänään katon ja etulevyn. Etulevyä täytyy vieä tuotekehitellä, koska magneetit eivät näytä sitä pitävän koossa. Kattoon magneetit riitävät. Alla on styroksia (jätesäkkiin piilotettuna) ja takana patteri. Toivottavasti lämpö riittää.

Nekku keksi vähän luvattoman makuupaikan, ihanan kaapin. Eipä siinä auttanut ensin kuin ottaa muutama todistusaineistokuva ja sitten vasta kieltää menemästä sinne:

Kaapissa siis, johon ei periaatteesta ole mitään asiaa ;):

Nyt kaapin ovi on saanut tupla magneetin eli katsotaan, kuka tämän taistelun voittaa :).


tiistai 27. lokakuuta 2009

Pipsan odotus jatkuu hyvin

6+ viikkoa on takana ja vajaat 2,5 viikkoa edessä. Pipsan maha on kasvanut (jälleen kerran) aikamoisen suureksi. Joko siellä on isoja pentuja tai sitten paljon. Voihan tietysti olla, että istukat tms. vievät tilaa... voihan?

















Masun alaosa näyttää kovin valkoiselta, mutta tuosta kohtaa ell joutui ajamaan karvoja, jotta ultra saatiin tehtyä.

Vaikka Pipsa käyttäytyy mammulin lailla koko ajan, niin uteliasta somppuluonnettaan se ei tietenkään pysty itsestään karistamaan, eikä tietenkään pidäkään. Tänään Sari otti keittiön laatikostosta laatikon pois ja kun hän oli sitä laittamassa takaisin, niin ihmetteli, että mikäs siellä nyt nakittaa. Tarkempi tarkastelu osoitti, että siellä on kaksi somppukissaa. Niin, siis siellä pienessä laatikon välissä meidän mammuli makaili Nekku seuranaan. Jos jotain noin isoa mahtuu niin pieneen tilaan, niin täytyy taas palauttaa mieliin, miten pieneen koloon pennut sitten mahtuvat, kun liikkeelle lähtevät.

Poika on nyt kotona! Minna vei pojan Tornioon viime lauantaina ja Helena haki hänet sieltä. Pitkä 2 kuukauden reissu on nyt ohi ja 3 naarasta se on astunut, kuten pitikin. Ihana poika se on! Toivottavasti se periyttää ihanaa luonnettaan myös pennuille, sitä kun sanotaan, että iso osa pentujen luonteesta tulee isältä. Kiitos Helena mahdollisuudesta käyttää tätä ihanaa Mikkel-poikaa!

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Kissakuvahaaste 121: Päiväunet

On jäänyt haasteita väliin, mutta tähän oli pakko tarttua, kun välillä tuntuu, ettei meillä muuta tehdäkään, kuin oteta päikkäreitä. Osallistumme kahdella kuvalla. Ensin vähän perinteisempi: kerrossänky -päikkärit, Bellan ja Nekun toimesta:

















Ennen kuvan ottoa Pipsa oli myös päikkäreillä, mutta se on kyllästynyt minun riehumiseeni kameran kanssa ja päätti lähteä pois.

Sitten vielä Bellan rennompi päikkäriasento:


Ensimmäinen kuva pennusta :)

Saanen esitellä ensimmäisen kuvan pennusta. Juu, ultrasta saatu. Sain sen viimeinkin skannattua, kun kävimme tänään vanhemmillani syömässä.




















Tuossa oikealla näkyy pää, siitä vasemmalle etutassut, sitten masu ja takatassut. Ihan selkeä, eikö vaan? Käyttämällämme eläinlääkäriasemalla on uusi ultralaite ja se näyttää aika selkeästi (ainakin kun eläinlääkäri koko ajan selostaa mitä näkyy :)) masun sisällön.

Pipsa voi hyvin ja sillä on koko ajan nälkä. Tässä vielä tuore kuva lauantailta. Kuvauksen kohde ei ollut kovin innostunut kuvaamisesta.


maanantai 12. lokakuuta 2009

Pipsan pentuja odotetaan viikolla 47/2009

Kävimme tänään ultrassa Kaarinan ell.asemalla ja näkyihän siellä pentuloisia. Nyt siis voi julkistaa tiedon, että Pipsa on tiineenä ja pentuja on odotettavissa viikolla 47. Yritin myös kotisivuja päivittää, mutta siellä on jokin häikkä ja se jäi vain yritykseksi. Kotisivujen pennut -osiossa on kuitenkin päivitettynä Mikkelin (pentueen iskä) kuvia. Ihana poitsu! Mikkel lähti sunnuntaiaamuna kohti Kausalaa (Lahden lähellä), joten oli oikein toivottu varmistus, että Pipsa odottaa pentuja.

Tässä vielä kuva (nyrpeästä) mammulista:


Somakiss -lehden taittaja sai lehden valmiiksi viikonloppuna ja minusta siitä tuli tosi hieno + ihana! Kiitos Tricia! Nyt täytyy sitten lähteä kasaamaan uutta lehteä. Se ilmestyy ennen joulua ja aineistopäivä on jo 11.11. Aika tiukka aikataulu, niin aineistojen jättäjien kuin lehden tekijöidenkin kohdalla, mutta toivottavasti ensi vuonna lehden teko jatkuu virallisen päätoimittajan toimesta normaalissa julkaisusyklissä.

maanantai 28. syyskuuta 2009

Näyttelykuulumisia ja ehkä vähän pentusellaisiakin

Olimme eilen Pirok:n kissanäyttelyssä Tampereella. Kirsi haki aamusta meidät, Nekun ja poijjan ja sitten matkattiin hakemaan Elina ja pari viehkoa neitiä. Nuoremmalla niistä oli kyllä aikamoisesti asiaa koko matkan. Tulkki kun puuttui, ja niin selvää ei saanut, mutta määrä taisi korvata laadun :).

Päivä kului tavalliseen tapaan ja välillä taas pysähtyi miettimään, että miksi näihin näyttelyihin on niin kova hinku ja kun siellä on, niin sitten olisi kiva kun se loppuisi ja olisi taas kotona. Päivä on pitkä, kun ei pääse kissujen tavoin häkkiin nukkumaan ;). Nekku käyttäytyi esimerkillisti ja sai toisen sertinsä luokassa 5. Yllättävää, ettei tuomari oppilaansa kanssa toivonut kissaa kotiin kasvamaan, koska Nekku on aika nuori tuohon luokkaan. Jäämme joka tapauksessa näyttelytauolle, koska pentujen ollessa kotona ei näyttelyssä ole ollut tapana käydä.

Siitä pääsemmekin pentukuulumisiin. Kovasti näyttää siltä, että Pipsa odottaa. Ihan vielä ei voi kotisivuille varmistusta laittaa, vaikka nisät ovatkin söpön vaaleanpunaiset. Odotetaan nyt vielä pari viikkoa, että päästään ultraan käymään ja toteamaan pentujen tulo virallisesti. Hyvältä kuitenkin näyttää!

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Kissojen osa-alueella odotellaan, muuten ollut kiirettä

On tullut pitkä tauko kirjoittamisen kanssa. Kesällä minua pyydettiin Somakiss -lehden vt. päätoimittajaksi loppuvuoden osalle ja se on kieltämättä vienyt kaikki ilta-ajat. Nyt lehti alkaa olla kasassa ja ehkä ensi viikolla voisi taas keskittyä iltaisin vaikka puutarhatöihin, joita syksyllä totisesti riittää.

Maanantaina kaksi arboristia kävi ottamassa talomme vieressä olevasta vanhasta ja isosta vaahterasta kuivat oksat sekä kattoa hankaavat oksat pois. Kyllä niitä tulikin aikamoinen kasa. Ei ihme, että niitä on kovalla tuulella putoillut sieltä.

Pipsan astutuksesta on 1,5 viikkoa. Vielä ei voi sanoa varmaksi, odottaako se vai ei. Kolmen/neljän viikon jälkeen voi mennä ultraan, jos haluaa saada varmuuden. Odotellaan siis. Meistä (tietysti!) näyttää, että Pipsa on muuttunut "niin mamuliksi että", mutta se voi olla myös toiveajattelua.

Huomenna on Nekun suihkupäivä :). Sunnuntaina on Tampereella PIROK.n näyttely, johon olemme menossa Nekun kanssa. Saas nähdä, antaako tuomari enää sertiä tuolle kakaralle. Luokka 5 alkaa olla jo sen verran korkealla, että tuomari voi lähettää kissun kotiin kasvamaan. Bellankin piti lähteä samoihin kisoihin, mutta stressaaminen Tukholmassa vapautti Bellan tuntemattomaksi ajaksi näyttelyistä.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Antoisa 12.9. - Pipsalle ja palvelijoille

Lauantaina oli Helsingin kaapelitehtaalla abysom seminaari, jossa oli puhujina kaksi pitkään kasvattanutta kasvattajaa. Edda ja Ingrid ovat molemmat Saksasta ja ovat kasvattaneet kissoja (Edda somaleja ja Ingrid abyja) 70-luvusta lähtien. Ingrid:n tausta on sikäli mielenkiintoinen, että hän on ollut 15v aloittaessaan abykasvatuksen.

Päivä oli erittäin antoisa. Molemmat näyttivät paljon kuvia vuosikymmeniä sitten syntyneistä kissoista ja niiden kuvien vertaaminen nykypäivän kissoihin näytti, miten kissat ovat muuttuneet. Tyyppi on muuttunut, turkin laatu on muuttunut ja väri on kehittynyt huimasti. Lisäksi Ingrid oli valmistanut hienon esityksen, jossa käytiin läpi abystandardia (joka pätee myös somaleihin): tikkaus, pään muoto, väri, vartalon muoto jne. Oikein hyödyllistä! Kiitos järjestäjille.

Pipsalla oli myös antoisa päivä kollipojan luona. Kiitos Kirsille ja Pasille "astutus-vahteina". Veimme Pipsan ennen Helsinkiin lähtöä pojan luo ja haimme palatessamme. 6-7 astumista on todistetusti tapahtunut. Odotettavissa on siis (toivottavasti) pikkusomaleja marraskuussa. Palataan tähän asiaan, kun jotain merkkejä on havaittavissa.

perjantai 11. syyskuuta 2009

Pipsan juoksu alkoi... ja pakastin tuli

Toiveemme toteutui eli Pipsa sitten aloitti oikein kunnolla kiiman ja sen myötä tuli tietysti myös kus* eikun merkkaaminen. Nyt meillä on täällä sitten kaksi loilottavaa emäntää, jotka myös kus*levat sopivasti ja vähän liian tiuhaan :D. Palvelijat kulkevat pispois-rättikourassa perässä ja yrittävät saada kämpän pysymään kutakuinkin siedettävän hajuisena. Kurnaa, kurnaa, kuraau...

Puoli neljältä tuli pari reipasta nuorta miestä pakastin kourassaan ja iloisesti hyvän päivän jatkon toivotusten jälkeen jättivät odotetun pakastimen olohuoneen lattialle. Siinä se nyt pöksyttää, olohuoneen nurkassa. 3 tuntia piti odotella, että sen sai laittaa päälle. Nyt siellä on jo sisältöäkin. Osa tuotteista on valmiiksi pakastettuja vanhan pakastimen sisältöä ja sitten sitä uutta, minkä takia pakastimen hankinta oli alunperinkin kiireellinen eli kissojen lihoja. Haimme tänään viiden jälkeen K-K:lta (kiitos hänelle ja kuskille!) n. 15kg erilaista lihaa, jotka on haettu suoraan teurastamolta ja Nellin kanaherkusta. Nyt riittää ruokaa kissuille, kunhan sitä nyt joku suostuisi syömään. Bella kyllä syö! Nuo loilottavat emännät eivät näytä kerkeävän pysähtyä ruokalautasen eteen... ehkä sitten myöhemmin. Täytyy myöhemmin vielä jaotella pakastimien sisällöt, jotta toisessa on kissojen ruuat ja toisessa meidän.

torstai 10. syyskuuta 2009

Pakastin ja kissujen kiima

Otsikon jutut eivät kyllä liity toisiinsa, mutta näköjään samana päivänä niistä täytyy puhua.

Käytiin tänään töiden jälkeen kuontaloa siistimässä (kiitos Markku, Hiukset Victor) ja sen jälkeen sitten EHU kiidätti meidän Nuppulan tielle. Veikko ja hänen myyjänsä siellä sitten olivat vastassa ja nähtävästi hieroivat käsiään yhteen, kun tällainen helppotapaus tuli sisään. Netistä kun olimme jo tehneet vertailut eri firmojen ja pakastimien välillä, niin oli helppo kävellä sisään ja sanoa, että me haluamme ostaa Rosenlew 1221:n :)

Pakastimen saimme netistä löytämäämme hintaan, mutta ehdottomasti toivottu kotiinkuljetus ja vanhan poisvienti sitten söivät tämän alennuksen ja vähän enemmänkin. Koska uusi pakastin on 85cm korkea, niin se ei mahdu siihen toivottuun ikkunan alatason alle. Sellaisia 75 senttisiä ei näytä enää olevan... Siispä uusi tulee sijaitsemaan, kunnes keittiöremontti on tehty, olohuoneessa. Näinkin voi käydä :).

Sitten siihen kiimaan. Olemme odottaneet Pipsan juoksua kuin kuuta nousevaa. Eikös sitten kakara aloittanut tänään loilottamisen ja samaa tahtia työ tuntuu jatkavan. Toivottavasti mami viimeinkin ymmärtää, ettei se Nekku ole enää sen pieni-pieni-pentu, jolle pitää kurnuttaa, vaan aloittaa itsekin juoksun. Nyt vaan peukut pystyyn, että Pipsan juoksu käynnistyy samaa kyytiä.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Pakastin päätti savuta käynnistyksen yhteydessä

Nyt ei tule kuvia, kun ei tosiaan tullut mieleen hakea kameraa. Siirsimme saamamme vanhan pakastinkaapin sisätiloihin ja totesimme sen oikein siistiksi tapaukseksi. Vähän piti pölyjä pyyhkiä, mutta muuten oikein moitteeton tapaus. Ei sitten muuta kun pakastin pakoilleen, keittiön ikkunan tason alle ja töpseli seinään. Aurinko paistoi ja heti aloin ihmettelemään, että mitä ihmettä sen yläpuolella pöllyää. Ei siis pölyä, vaan savua. Tällä kertaa näköhavainto oli nopeampi kuin haju ja äkkiä töpseli pois seinästä. Oikosulku ja palaneen sähkölaitteen hajua keittiö täynnä. Tulipaloa ei ehtinyt syttymään, mutta se säikäytti kuitenkin. Pakastin on ollut aikaisemmassa kodissaan käytössä eli jossain vaiheessa kuljetuksessa se on saanut jotain vammoja, koska tuollaista tapahtui.

Eihän tässä muuten mitään hätää olisi, mutta kun perjantaina tulee n. 15kg lihaa kissoille, jotka pitäisi saada pakkaseen ja nykyiseen ne eivät mahdu. Täytyy siis huomenna lähteä pakastinkauppaan! :)

torstai 3. syyskuuta 2009

Taidenäyttelyn avajaiset

Äitini avasi ensimmäisen oman taidenäyttelynsä (se on avoinna tässä kuussa 1.-30.9.09) ja tänään oli näyttelyn avajaiset. Olin mukana juomanlaskijana, järjestelijänä ja kuvaajana.
Näyttely on muuten avoinna Raision kaupungintalon yläaulassa syyskuun aikana. Tervetuloa katsomaan!

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Kissakuvahaaste 118: Sylikissa

Osallistumme ensimmäistä kertaa kissakuvahaasteeseen, täytyyhän se tehdä heti uuden blogin kunniaksi :). Haasteen aihe on sylikissa. Bellasta tuli steriloinnin jälkeen ehdottomasti sylikissa. Se viihtyy yleensä vain Sarin sylissä, mutta siinä sitäkin paremmin. Vai mitä mieltä olette?

Bella osallistuu kilpailuun

Osallistuin Royal Caninin valokuvauskilpailuun tällä Bellan kuvalla:

Tästä linkistä pääsee äänestämään. Jos esim. IE selaimella kissan kuvan alla ei näy harmaita tassuja, joista voisi klikata (sen sijaan punainen palkki), niin selaimen osoiterivin vieressä pitäisi olla repäistyn paperin näköinen kuvake, jota painamalla pitäisi näkyä.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Näyttelymatka Tukholmaan 22.-23.8.09


21.8.09 perjantai iltana, n. klo 20, kasasimme 3 boxin boxitornia kärryn päälle Turun sataman parkkipaikalla. Boxeissa sisällä Nekku (som n), Pipsa (som n) ja Bella (tuv d 62). Samoissa puuhissa oli myös matkaseuramme Kirsi ja Sirpa. Kirsillä oli mukana Assi (som n) ja Sirpalla Basti (som o), lisäksi vierailevana tähtenä oli Ronja (som a), joka matkasi samassa seurueessa uuteen kotiinsa Ruotsiin. Satamassa tapasimme Tampereelta tulleen ”pariskunnan” (takaisintulomatkalla paljastui, että kyseessä isä ja tytär ), joilla oli mukana 3 perskiä. Hienot boxitornit herättivät (ansaittua?) huomiota terminaalissa ja moni kävi kurkkimassa boxien sisälle.
Laivamatka meni mukavasti ja kissat valtasivat hytin yläsängyn tutkittuaan ensin koko hytin perinpohjin. Hyttihenkilö (norm. kai hyttiemäntä, mutta tuo nyt sattui olemaan mies) ei vaan meinannut ymmärtää aamulla, että ovea ei saa avata, vaikka sai hyvää huomenta huuteluunsa vastauksen heti (hänellä oli kyllä tiedossa, että hytissä on eläimiä, mutta silti piti ovi avata).
Lauantai aamu valkeni Tukholmassa harmaana ja sateisena. Oli tosi lämmintä, mutta jatkuva sade teki ilmastosta liki tropiikin kaltaisen. Tilataksin kuljettajalla piti hyvin pokka ottaa kyytiin 6 ihmistä ja 9 kissaboxia (tamperelaiset pyydettiin myös kyytiin) ja matka kohti Sollentuna ”messukeskusta” alkoi. Pienenä lisämausteena oli Pipsan boxin (Clipper 2) eturistikon kolvauksen pettäminen ja kissa ehti olla muutaman sekunnin vapaana tilataxissa, jonka ovi oli auki . Onneksi Sirpalta löytyi nopeasti lainaksi kuormaliina ja boxin ovi saatiin kiinni. Näyttelypaikalla sitten korjasimme sen nippusiteillä (ne ovat siis hirvittävän tarpeellisia matkustaessa ).

Näyttelypaikka vaikutti ensin autotallilta. Noh, olihan siellä muutama autokin toisessa reunassa, mutta kuulemma se on ollut messu”halli”. Hipsut siksi, että katto oli tosi matalalla. Avaruutta toi sen sijaan näytteilleasettajien vähäinen määrää pinta-alaan nähden. Häkkirivien välit olivat vähintään 6 metriä, jes!! Oli tilaa leiriytyä. Myöskin tuomarit oli pystytty sijoittamaan siten, että jokaisen ympärillä oli vähintään 10 metriä tyhjää tilaa, katsojaystävällistä siis.

Meillä oli Calmès tuomarina ja oikein mukava tuomari olikin. Nekku sai lauantaina sertinsä ja valmistui IC:ksi. Nekkua, Pipsaa ja vauvakollia verrattiin vp:ssä keskenään ja Pipsa oli BIV. Nominointi olikin sitten mielenkiintoisin, missä olen koskaan ollut. Calmès pohti ja pohti ja taas pohti ja pohti. Vastakkain Pipsa ja nuori n. 1v naaras, riista aby. Tuota pohdintaa kesti 10-15 minuuttia. Hikikarpalot otsalla sitä seurasimme. Lopulta hän sitten päätyi abyyn, sanoi tykkäävänsä nuorista lupaavista kissoista. Minulle hän sanoi ko. session ulkopuolella, että Pipsa voisi olla vähän hoikempi (jees, tiedetään) ja se voi monesti ratkaista. Assarina ollut mies sanoi minulle jälkikäteen, että hänen nominointinsa olisi Pipsa! Assari myös kertoi sen tuomarille pohdinnan keskellä, että hän tietää, kumman valitset! Joka tapauksessa tämä abylady oli leikkaamattomissa abysom erikoisnäyttelyn paras ja myöskin BIS varsinaisessa kisassa. Ei siis huonolle hävinnyt. Assi oli hienosti varsinaisessa arvostelussa TP ja myös BIS!!!

Bellan tuomarina oli Anette Engvall ja Bella valmistui IP:ksi. Bella ei ollut ihan oma ihana itsensä ja esitteli vähän hampaita tuomarille (sähinän muodossa). Ihan lopuksi Bella päätti täppästä tuomarin papereihin. Sari ja tuomari päättivät yksissä tuumin, että ei tänään tp-valintaan.

Abysom erikoisnäyttely oli minulle vähän pettymys, koska ainut kisa oli vertailukisa. Olisin kaivannut jotain leikkimielistä hännän pituutta tms. kisaa. Abyt ja pitkäkarvaiset abyt (kuten erikoisnäyttelyn järjestävä yhdistys halusi sanoa) kilpailivat yhdessä, samoin urokset ja naaraat. Clenn valitsi ensin pennut+nuoret yhdistelmästä parhaan, lähettäen aina yhden ”kotiin”. Kaikki saivat palkinnon (suklaarasioista kissipatsaisiin), joka oli huomaavaista. Seuraavaksi sitten kastraatit ja lopuksi leikkaamattomat. Somalit eivät pärjänneet, vaan loppupelissä olivat abyt.

Hotelliin oli matkaa n. 250 metriä ja se sujui kävellen, taas boxitorneja työtäen ja vetäen. Hotellihuone oli positiivinen yllätys: ns. olohuone ja makuuhuone erikseen + iso kylppäri, jossa kylpy suihkuineen ja suihkukoppi vielä erikseen. Kyllä kelpasi laivan hytin jälkeen.
Sunnuntaina urakka näyttelyssä jatkui. Nekku oli sitä mieltä, että tämä saisi jo riittää ja riehui häkissä kuin vangittu villieläin. Arvostelu meni ok, tuomarina Lotte ja Nekku sai sertin luokassa 5. Pipsa oli taas BIV. Assi oli TP ja Clenn valitsi pitkän pohdinnan jälkeen Bastin TP:ksi, kun hänellä oli 3 ihan tasaveroista kissaa. Paneelissa molemmat somalit valitettavasti hävisivät yhdellä äänellä voittajille (3+2+1).
Bellaa ei viety arvosteluun sunnuntaina. Bella stressaa matkustamisesta ja näköjään myös näyttelyistä kovasti ja oksensi n. viisi minuuttia ennen kun piti tuomarille mennä. Sari sitten päätti (olisin tehnyt saman päätöksen), että ei tänään arvosteluun. Bella oli siis abs sunnuntaina.
Näyttely päättyi hyvissä ajoin ja matka satamaan kuljettiin taas taksilla. Taas oli mielenkiintoista nähdä ihmisten ilmeitä, kun tilataksista purettiin pois 9 kissaboxia ja 6 ihmistä + lukuisat määrät matkatavaraa. Joku jopa kysyi, onko jossain ollut kissanäyttely (no ei tietysti, ihan inter-rail:lta palattiin ).
Tänään kotona. Kissat ovat nukkuneet (ja syöneet) koko päivän ja henkilökunta yrittää tässä väsätä viimeisillä voimillaan tätä tekstiä. Erittäin mukava reissu, mutta raskas. Ei siis ihan joka kuukausi meille kiitos, mutta toivottavasti joskus taas uudelleen. Suosittelen CityCatClubin näyttelyä, hyvin toimi!

Kiitos matkaseuralle!!

Mikkel, somalikolli

24.8.09 aamulaivalla tuotiin näyttelymatkaajien mukana "suomityttöjen" sulhaseksi komea somalikolli vierailulle Ruotsista. Kollin virallinen nimi on (N)Villkattens David Beckham. (Kuva Helena Inkinen)

Nyt vaan sitten odotetaan, että joku tytöistä aloittaisi juoksun. Pipsa sai viimeisen pillerinsä kaksi viikkoa sitten (puolikas) ja lupaavaa kurinaa on jo ilmoilla, mutta mitään pepuntarjoamista ei ole vielä tapahtunut. Odotellaan, odotellaan. Eiköhän tuo kohta aloita. Peukut pystyy!